Tätä on odotettu, monen harrastajan ja liikkeiden kauhistus, kutevat seeprakirjoahvenet olivat ilmeisesti eilen tehneet ensimmäisen kutunsa. Hiekan pemottamista jatkettiin tovin, kasvit nosteltiin ylös ja nyt kookosta vartioi äityli hyvinkin innokkaasti. Sinne ei ole asiaa mennä.
Mielestäni yksi "onnistumisen tunne" juuri akvaarioissa on lisääntyminen. Synnyttäviä hammaskarppeja minulla on ollut jonkun kerran vuosien aikana, viimeisimpänä olen pian vuoden ajan yrittänyt kasvattaa huntupyrstöisiä platyja (eivät ole mitään miekkapyrstö risteytksiä). Näiden kohdalla tuntuu, että suhteellisen voimakkaasti tuo huntupyrstöisyys periytyy. Kalat ovat muutenkin olleet itselle vähän sellainen ei niin kiinnostava kohde, itse tykkään enemmän nuosta ravuista. Kolmen vuoden tauon jälkeen päätin myös jokin aika sitten hommata jälleen myös omenakotiloita, nämä pikku vauvat saavat vielä tovin kasvaa, ennenkuin ovat edes lisääntymiskykyisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti